Rakkauksia...

Rakastan laulamista. Rakastan sitä niin paljon, että teen sitä työkseni. Tänään kuitenkin ensimmäisen kerran moneen vuoteen pääsin toteuttamaan itseäni äänityksen muodossa. Viime kerrasta on niin kauan, että kyllä siinä kokeneemmallakin jo alkoi saman tien polvet ja käden vispaamaan jo pelkästä REC-napin ajatuksesta. Adrenaliini virtaa ja korvissa humisee, mutta silti pitää vaan saada lisää!

Tänään oli se kuuluisa maanantai. Tuo kamala peikko joka saapuu joka viikko ja jota vihaan niin paljon. En oikeastaan itsekään ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa, joka viikko se tulee ja menee ja aina siitä on hengissä selvitty. Jokin siinä kuitenkin vaan häiritsee. Tänään jäi siis kaikki sellaiset "pakolliset" asiat hoitamatta mitä olisi pitänyt hoitaa. Noh, huomenna on uusi päivä ja toivon mukaan uudet kujeet vanhojen lisäksi.

Lapsianikaan en ole tänään ehtinyt juurikaan nähdä, ja koen itseni jälleen kerran huonoksi äidiksi. Pakko silti vaan on töitä tehtävä, muuten ei saada leipää pöytään. Mieheni kovin yritti lohduttaa ja rauhoitella asian suhteen, olisinhan huomenna enemmän kotona. Minulla on ihana mies, joka jaksaa lastensa kanssa kaiken sen ajan mitä olen poissa. Rakastan häntä!