Mitä ihmettä teen hereillä vielä tähän aikaan? Ai niin, vietin aikaa aviomieheni kanssa! Kyseinen tapahtuma on nykyään niin harvinaista etten oikein tiedä millä tavalla siitä nauttisin, koko ajan saa pelätä hengittävänsä väärin tai sanovansa jotain mikä saa toisen tunnelman laskemaan. Kun tuo seksikin on tuollaista, äkkiä pitää tapahtua ettei vaan muksut herää. Meillä saadaan nykyään niin herkästi riita aikaan ihan pienimmistäkin asioista, varsinkin seksistä... Tosin tuskin olemme ainoita. Tämä noidankehä alkaa siitä, että itse olen aina halunnut ja ollut aktiivisempi kun taas mies on leikkinyt pihtaria. Nyt sitten taas on roolit kääntyneet täysin ympäri ja huomaan monesti itse olevani "pihtarin" asemassa ja vielä täysin vastaan omia periaatteitani! Tuntuu välillä melkein siltä että alitajuisesti kostaisin miehelleni monen vuoden pettymykset ja torjumiset, vaikka eikö minun kuuluisi olla onnellinen että olen haluttu? Onhan se kivaa, mutta en silti halua seksiä. Tai siis joo, mutta en. Tuntuu väkinäiseltä koko touhu...
Näen nykyään aivan ihmeellisiä unia. Olen vakaasti sitä mieltä että nämä kaikki eivät enää voi olla terveen ihmisen mielen tuotoksia, ainakaan jos pinkit koppakuoriaiset ja lilat virtahevot lasketaan mukaan. Luon itselleni myös unimaailmoja, joissa mukana ovat koko lähipiirini. Tarinat ovat mitä mielenkiintoisimpia ja väitän, että moni saippuasarja jäisi kakkoseksi juonikäänteissään. Lehdenjakaja kolistelee rappukaytävässä...
En ole koskaan ennen kirjoitellut blogia mutta täytyy tämäkin kokeilla, jos vaikka saisi ajatuksiaan kasaan. Tämä ensimmäinen kirjoitus jääköön omaan sekavaan arvoonsa, toivotaan että pirteämpänä saan parempaa tekstiä aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti