Meillä on tänään keskusteltu ajasta. On perhe-aikaa, työ-aikaa, koti-aikaa, äiti/isä&lapsi-aikaa, vapaa-aikaa, ulkoilu-aikaa, pyykkäys-aikaa ja sitten se kaikista harvinaisin ja pelottavin OMA-AIKA kaikkine ala-luokkineen. Mieheni kohdalla oma-aika tarkoittaa pleikkari3 kimpussa istumista tai hyvän kirjan lukemista. Omalla kohdallani oma-aika tarkoittaisi hyvää kirjaa, ystäviä, tai jos vaikka ehtisi suihkussa käymään ilman että tarvitsee miettiä milloin pitää taas olla missäkin niin sehän olisi aivan luksusta! Tällä hetkellä edes se ei ole mahdollista, olen onnistunut kellottamaan jopa nukkumaan menoni, joka sekin on aina myöhässä. Silti en voi valittaa, itse olen valintani tehnyt ja toistaiseksi olen tyytyväinen, yritän nähdä kaiken positiivisena ja ottaa mahdollisimman paljon kaikesta irti. Toivon ettei talven tulo tuo mukanaan väsymystä.
Paras ystäväni on viime aikoina kärsinyt pahoinvoinnista ja väkisinkin on ajatus mahdollisesta pienestä ihmeestä hiipinyt mieleeni. Kuinka suuri ilo ja onni se olisi! En olisi uskonut osaavani iloita asiasta näin, varsinkin kun omat kipeät muistot 2 kuukauden takaisista tapahtumista vieläkin kummittelee mielessä. Pelko menetyksestä on kuin mörkö pimeässä nurkassa mieleni syövereissä ja herään vieläkin öisin tarkistamaan kuopukseni olevan kunnossa. Jokin aika sitten toinen ystäväni synnytti menestyksekkäästi alateitse ilman komplikaatioita. Tällöin en osannut suhtautua asiaan niin kuin olisi pitänyt, vaan surin suuresti sitä etten itse ollut saanut synnyttää "normaalisti". Kaikki oli kuitenkin aikaisemmilla kerroilla mennyt loistavasti, kuin oppikirjoissa, eihän minun kohdallani voinut käydä huonosti. Minut oli vaan väkisin nukutettu ja herättyäni tuotu pieni nyytti rinnalleni... Oliko hän minun? En osannut lainkaan tunnistaa häntä omakseni. Ajan myötä tietysti ymmärsin mitä olisin menettänyt jollei hätäsectiota olisi nopeasti tehty ja poikakin alkoi tuntumaan omalta. Olin siis tietysti onnellinen ystäväni puolesta mutta pienoinen kateus nosti selvästi päätään. Tällä kertaa olen vaan suunnattoman onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti